"Se sai minut miettimään feminististä asennoitumistani uudestaan. Olihan 1970- luvun feministisestä vallankumouksesta jo kolmekymmentä vuotta, ja perinteiset kotirouvat olivat kadonneet samaa tietä kuin dinosaurukset. Miksi neulontaa ei arvostettu yhtä paljon kuin muita harrastuksia? Miksi siihen suhtauduttiin niin alentuvasti? Minusta näytti siltä, että perusero neulonnan ja vaikkapa kalastuksen, puutöiden tai koripallon välillä oli siinä, että neulonta oli perinteisesti ollut naisten työtä. Ja silloin minulle kirkastui, että ne jotka vähättelivät neulontaa - ja kotitöitä ja kotirouvia - eivät olleetkaan feministejä. He olivat anti-feministejä, koska he näyttivät ajattelevan, että vain niillä asioilla oli merkitystä, joita miehet tekivät tai olivat tehneet. Toki feminismi oli muuttanut maailmaa ja nuoret tytöt ympäri maan olivat perustaneet jalkapallojoukkueita ja heistä kasvoi lääkäreitä, astronautteja ja senaattoreita. Mutta miksi pojat eivät opetelleet neulomaan ja ompelemaan? Miksi me kaikki - niin naiset kuin miehetkin - emme olleet yhtä lailla ylpeitä äitiemme kuin isiemme töistä?"

Debbie Stoller, Neulojan käsikirja s.13